Parempaa johtamista monimuotoisuutta ja arvoja liputtamalla

Miten ratkotaan monimuotoisuuden ja arvopohjaisuuden mahdollista ristiriitaa? Ja miten huolehditaan siitä, että uudenlainen, arvopohjainen ja jaettu johtajuus ei tuota johtamistyhjiöitä?

Syyskuussa minulla oli ilo osallistua kahteen VBL-koulutuksen ja Elisa Oyj:n yhteistyöpäivään. Ensimmäisessä päivässä VBL-fasilitaattorit valmensivat elisalaisille keinoja käsitellä monimuotoisuutta ja ihmisten erilaisuutta. Toisena päivänä Elisan väki valmensi VBL-alumneille ja fasilitaattoreille fasilitoinnin menetelmiä. Päivien keskustelut jättivät monta tärkeää kysymystä muhimaan mieleen.

Erilaisten ihmisten erilaiset näkökulmat tuottavat voimaa ja viisautta suunnitelmiin ja päätöksiin – jos ryhmä on oppinut hyödyntämää jäsentensä erilaisia näkökulmia. Huomasimme päivän harjoitteissa, että arjessa tulee hyvin helposti oletettua toisista ihmisistä ja toimintatavoista asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Erilaisista näkemyksistä, arvoista ja tarpeista keskusteleminen on välttämätöntä, jotta yhteinen ymmärrys voi syntyä. Se vaatii turvallisen ryhmän kehittymistä, ja se taas edellyttää halukkuutta hyväksyä, että omat itsestäänselvyydet eivät ole normi muillekin. Erilaiset näkemykset ovat arvokkaita.

Tarkoittaako tämä, että monimuotoisuuden nimissä pitää hyväksyä kaikki mahdolliset näkemykset? Arvopohjaisissa organisaatioissa on valittu joitain asioita itseisarvoisen tärkeiksi. Pitääkö monimuotoisuuden nimissä tinkiä myös organisaation arvoista? Ei tietenkään. Mutta siinä pitää olla tarkkana, etteivät omat mielikuvat rajaa tarpeettomasti erilaisia mahdollisuuksia arvojen toteuttamisen tavoista. Samoin ei pidä olettaa, että jonkin yhteisen piirteen omaavat ihmiset jakavat tai eivät jaa yhteisiä arvoja.

Olin huiman vaikuttunut VBL-alumnien luontevasta tavasta tarkastella omaa toimintaansa ja omaa johtajuuttaan. Harvoin kuulee ryhmän niin nopeasti uppoutuvan hyvin syvälliseen keskusteluun, jossa kunnioitetaan toisen näkökulmaa eikä esitetä omia mielipiteitä yleisinä totuuksina. Väkivallattoman vuorovaikutuksen periaatteet näyttivät todella sisäistyneen. Kuulosti siltä, että kurssilla oli muotoutunut käsitys hyvin avoimesta, jaetusta ja arvopohjaisesta johtajuudesta, jossa johtamisen teot ja vastuu ryhmän toiminnasta kuuluvat kaikille ryhmän jäsenille.

Yhteistyöpäivissä istuttiin ringissä VBL-koulutuksen tapaan. Tämän blogitekstin kirjoittaja istuu kuvassa tolpan kohdalla.

Mikä on johtajan tehtävä jaetun johtajuuden maailmassa? Jos kaikki osaltaan huolehtivat ryhmän toiminnasta, tukevat toisiaan, organisoivat tekemistä, kantavat vastuuta itsestään ja osallistuvat arvojen, yhteisen päämäärän ja siihen vievien keinojen määrittelemiseen? Johtajuus voi olla työnjakokysymys, jossa joku vain sovitusti huolehtii siitä, että kaikki yllä mainittu tapahtuu, luottaen siihen, että yhteinen dialogi ja jaettu arvopohja kantavat ryhmää eteenpäin.

Maailmassa riittää kuitenkin johtajia, jotka kantavat oman päämääränsä lippua näkyvästi ja tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin niille, jotka lähtevät seuraamaan häntä. Tällaisen johtajan seuraaminen vaikeassa tilanteessa voi tuntua houkuttelevalta, jos vaihtoehtona näyttää olevan häilyvä ja jatkuvasti keskustelun alla oleva tie.

Uskon, että yksi tärkeimmistä johtajan tehtävistä on vahva päämäärien ja arvojen näkyvillä pitäminen, niiden jatkuva selkeyttäminen ja ihmisten auttaminen kiinnittymään niihin – olivat ne sitten hänen omia luomuksiaan tai koko organisaation voimin synnytettyjä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, mitä suurempi myllerrys ja muutos, sen tarpeellisempaa on löytää ne tärkeät kiinnekohdat, joiden varassa muutosta rakennetaan. Näitä kiinnekohtia näkyväksi tekevä johtaja auttaa koko johtamaansa joukkoa viemään tekemistä yhteiseen suuntaan.

Teksti: Merja Ranta-aho, henkilöstöjohtaja, Elisa Oyj

Kuvat: Merja Ranta-aho, Meri Kekki